Hypnoositerapia eli hypnoterapia
Hypnoositerapia
Hypnoosi on yksi kolmesta ihmisen tajunnan tilasta. Kaksi muuta ovat unitila ja valvetila. Hypnoosi on tunnettu vuosituhansia, mutta sen tieteellinen tutkimus alkoi vasta vajaat 200 vuotta sitten. Jo tätä ennen hypnoosia osattiin käyttää psyykkisten ongelmien hoidossa, mutta varsinaiseksi terapiamuodoksi se kehittyi 1900-luvulla, ja aiheesta on julkaistu tuhansia kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita.
Yleisimmät vaivat, joita olen hoitanut menestyksellisesti hypnoositerapialla:
Aavesärky, ahdistuneisuus, astma, heikko itsetunto, ihottumat, jännittäminen, kahvikuppineuroosi, korkea verenpaine, kuukautiskivut, kymmenet eri pelot ja fobiat, lapsettomuus, matkapahoinvointi, migreeni (ks. yhdistelmähoito), mustasukkaisuus, pakkotoiminnot, paniikkihäiriö, punastelu, päänsärky, seksuaaliongelmat ja -pelot, sosiaalinen arkuus, syylät, syöpäkipu, tupakointi, ummetus, unettomuus (ks. yhdistelmähoito ja koettelusmusterapia), vuoteenkastelu, ylipaino, änkytys.
Näiden yleisimpien vaivojen lisäksi olen hoitanut ehkä satoja harvinaisempia vaivoja. Monet niistä ovat niin erikoisia ja potilaiden mielestä niin arkaluontoisia, että niistä ei voi kertoa julkisesti edes nimimerkin suojassa. Potilas varmasti tunnistettaisiin.
Harhaluuloja hypnoosista ja hypnoositerapiasta.
Punastelu
Punastelu, punasteleminen, punastuminen tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, saattaa kuulostaa harmittomalta vaivalta, mutta siitä kärsivälle se saattaa aiheuttaa painajaismaisia tilanteita läpi elämän.
"Elämä on yhtä tuskaa, kun naama punoittaa kuin vasemmistoliiton mainos", sanoi 25-vuotias mieshenkilö HH astuttuaan hoitohuoneeseen. Kasvojen lisäksi korvat, kaula ja rinta näyttivät hyvin herkästi läikehtivän punaista HH:n mielenliikkeiden mukaisesti. Tein hänelle runsaasti kysymyksiä saadakseni selville, mikä hoitosuuntaus hänelle parhaiten sopisi. Hän oli taitava luomaan mielikuvia ja vastaanottamaan muutokseen tähtääviä suggestioita, joten tuntui luonnolliselta jo ensimmäisessä istunnossa ehdottaa hypnoosia.
HH sai kokea minkälainen tunne kasvoissaan on paatuneella rikollisella, härskillä poliitikolla, tympääntymiseen asti kaiken kokeneella rakastajalla, pyyteettömästi toisia palvelevalla ihmisellä ja niin edelleen. Olisikohan niissä mitään oppimista? Lopuksi annoin suoria käskyjä ja ohjeita verenkierrolle, iholle, tunteille ja hermoille.
Voi sitä naurua, kun HH viikon kuluttua tuli toiseen istuntoon. Hän nauroi onnellisena, joskin hieman hämillisenä. Minua nauratti siksi, että en ollut ennen nähnyt alitajunnan toimivan niin valikoivasti, jopa huumorintajuisesti. Hänen kasvonsa olivat miltei normaaliakin vaaleammat, mutta korvat, kaula ja rinta vaikuttivat nyt entistäkin punaisemmilta.
Tajusin, että ohjeita antaessani olin ilmeisesti puhunut vain hänen kasvoilleen. Oletin ohjeiden menevän koko punastelevalle alueelle. HH:n alitajunta otti ohjeet sanatarkasti ja vaalensi vain kasvot. Vielä tänäkin päivänä minulla on tunne, että jossakin hänen olemuksensa syrjäisessä sopukassa hänen alitajuntansa jatkaa veitikkamaista hymyään.
No, eihän siinä mitään, ongelma oli tavallaan ratkaistu. Nyt tarvitsi vain antaa kaulalle, korville ja rinnalle ohje seurata kasvojen esimerkkiä. Ja kyllä ne seurasivatkin. Pari vuotta myöhemmin HH tuli hoitoon niskakipujen vuoksi. Hänen ihollaan ei ollut mitään ylimääräistä punoitusta. Koska sosiaalinen arkuus oli poistunut punastelun mukana, hän oli luopunut punastelun sanelemasta ammatistaan ja lähtenyt opiskelemaan kykyjensä ja toivomustensa mukaiseen ammattiin.
Kahdenkymmenen vuoden ajan olen koonnut ja kehittänyt uusia menetelmiä punastelun hoitamiseksi. Menetelmien avulla voidaan kouluttaa mielen eri tasoja luopumaan tarpeettomasta ja ylimitoitetusta punastelusta. Koulutus tapahtuu joko valveilla tai hypnoosissa tai hypnovalveilla.
Terapiaistunto kestää 1,5 - 3 tuntia. Kolmen tunnin istunnoista on tullut suosittuja, erityisesti pitkämatkalaiset suosivat niitä. Kolmessa tunnissa ehtii käydä läpi niin laajan ja syvälle vaikuttavan punasteluohjelman, että useimmat jo kertakäynnillä saavat punastelunsa kuriin tai pääsevät punastelusta kokonaan eroon.
Yllä oleva kuvaus punastelijan hoitamisesta antaa vain kapean kuvan siitä, mitä kaikkea terapiaistuntoihin voi sisältyä. Punastelusi syntyhistorian, nykytilan ja persoonallisuutesi arvioinnin jälkeen voin rakentaa sinulle hoitokokonaisuuden esimerkiksi seuraavista osioista:
- Opettelet hermoja vahvistavan hengityksen, esimerkiksi kellohengityksen.
- Opettelet kasvoille vaihtoehtoreaktioita, kuten yllä olevassa hoitoesimerkissä.
- Muutat kerran tapahtuneen punastelun väärinoppimisen oikeinoppimiseksi.
- Saat kasvoillesi suoria suggestioita punastelusta luopumiseksi tai punastelun siirtämiseksi pois näkyvistä, esimerkiksi hartioihin tai selkään.
- Opettelet löytämään itsestäsi sisäisen ja ulkoisen aikuisen, jolle ei enää kuulu lapsen tai nuoren punastumisreaktio.
- Jos punasteluusi liittyy esiintymisjännitys, muutan jännityksen esimerkiksi tähtitaivaskokemuksen kautta esiintymisvarmuudeksi.
- Palautan sinut unohtamaasi lapsuudenkokemukseen ja muutan kokemuksen merkityksen niin, että punastuminen ei enää ole kokemuksen seuraus.
- Valitset itsellesi turvapaikan ja turvakuplan. Turvapaikkaan voit vetäytyä keräämään sisäistä rauhaa esimerkiksi rentoutumisharjoituksen yhteydessä. Turvakuplan sisässä sinun on helpompi olla ihmisten parissa.
- Opettelet katsomaan punastumista punastujaa ihailevan ihmisen silmin.
- Saat elää tulevaisuudessa ihmepäivän. Menet päivän aikana kaikkiin koetteleviin tilanteisiin ja nautit siitä, että punastelu, pelko ja jännitys ovat poissa. Ihmiset ihailevat uutta olemustasi.
- Saat tehdä Matkoja Muutoksen Maahan (MMM). Siellä voit monella tavalla virittää olemustasi, esimerkiksi käymällä säätämässä Kojehuoneessa punastelu- ja jännitysmittarisi sinulle mieleiseen lukemaan.
Lapsettomuus
Mikäli lapsettomuus yrityksistä ja miehen siitoskyvystä huolimatta on jatkunut vuosia, nainen saattaa joutua turhauttavan pitkään tutkimus- ja hoitokierteeseen. On ovulaatiohäiriön lääkehoitoa, hormonihoitoja, hedelmällisen hetken kyttäämistä, munanjohtimien avaamista leikkauksella, kohdun myoomien poistamista, endometrioosileikkausta, keinosiemennystä ja niin edelleen.
Kun nainen on käynyt läpi kaikki lääketieteelliset vaihtoehdot tulematta raskaaksi, jääkö jäljelle muuta kuin adoptio? Lääkäri sanoo ei, äidiksi haluava sanoo pettyneenä ei, mutta minä sanon kyllä.
Mihin perustan myönteisen asenteeni? Olenko pystynyt hoidoillani auttamaan äidiksi yhtäkään naista, joka on turhaan käynyt edellä mainituissa lääketieteellisissä hoidoissa ja/tai 5-10 vuotta tuloksettomasti yrittänyt saada lasta hedelmöityskykyisen miehen kanssa? Kyllä, useita.
Lähtökohtani on, että vaikka keholla on valta mieleen, myös mielellä on valta kehoon. Mieltä virittämällä, keho saadaan virittymään uudella tavalla.
JJ:lle oli tutkimusten jälkeen sanottu: "Molemmat munanjohtimet ovat niin pahasti tukossa, että ette voi tulla raskaaksi ennen kuin ne on leikattu." Kun hänen kehoaan ja mieltään viritettiin muutaman kerran, hän kolmen kuukauden kuluttua huomasi olevansa raskaana ja synnytti aikanaan terveen tytön. Koskaan emme saa tietää, olivatko munanjohtimet täysin tukossa - ja hoito avasi ne - vai oliko johtimissa sittenkin munasolun mentävä aukko?
Jos johtimissa oli aukko jo ennen hoitoa, miksi kauan odotettu raskaus käynnistyi vasta hoidon jälkeen?
Muissa onnistuneissa tapauksissa hoito on painottunut enemmän mielessä olevien esteiden poistamiseen. Menetelmiä on tietysti monia, mutta kuvaan tässä yhteydessä vain kahta niistä.
Yksi menetelmä on pelon häivyttäminen. Hyvin usein henkilön taustasta löytyy kokemuksia, jotka ovat synnyttäneet häneen tiedostetun tai tiedostamattoman pelon. Sukulaisen kuolema synnytyksen yhteydessä, ystävän saama kehitysvammainen lapsi, "kauheat synnytyskivut, joita sinä et ainakaan kestä", isän tai äidin toistuvat huomautukset murrosikäiselle tyttärelleen: "Sinusta ei tule koskaan semmoista, että pystyisit huolehtimaan omasta lapsesta." Joskus hyvääkin tarkoittavat ihmiset rakentavat teoillaan ja sanomisillaan aikapommin toisen ihmisen herkkään mieleen.
Pelkoa voi häivyttää esimerkiksi menneisyyttä muuttamalla. Kun potilas on hypnoosissa, minä tulen ongelman aiheuttaneena henkilönä hänen luokseen. Kerron kuinka olen vihdoinkin ymmärtänyt aiemmat tekoni ja sanomiseni. Kerron mitä itse asiassa olisin halunnut sanoa, mutta omien huolieni keskellä ilmaisin itseäni täysin väärin. Pyydän anteeksi ja toivon menestystä hänen tavoitteilleen.
Kun hoito onnistuu, munasolu kiinnittyy turvallisesti istukan seinämään. Mieli ja keho hyväksyvät kiinnittymisen, eivätkä enää raskauden pelon vuoksi käynnistä kuukautisvuotoa päästäkseen eroon jo hedelmöityneestä munasolusta.
Toinen menetelmä on virityksen muuttaminen eli toiminnan palauttaminen sellaiseksi kuin luonto on sen alun perin tarkoittanut. Vuosien yrittämisen jälkeen seksin ilo, jos sitä alunperinkään oli ollut, on saattanut kadota. Puolisot toimivat sängyssä mekaanisesti ajatellen vain lasta, eivät toisiaan. Kuin yhdestä suusta he saattavat kertoa: "Sitten me tarkasti laskettuina päivinä kello kymmenen illalla asetumme yhdessä pitkälleen hedelmöitymisen kannalta maksimaalisen edulliseen asentoon ja suoritamme huolellisen suvunjatkamiseen tarkoitetun toimenpiteen."
Missä on aito himo, missä on ilo, missä rytinä ja rakkaus? Ilman niitä mieli nuutuu, ja nuutuneella mielellä ei ole voimaa pitää yllä kehon luonnollisia valmiuksia. Puolisoille on löydettävä juuri heille sopiva ohjelma "luontoon" palaamiseksi. Toiset tarvitsevat pitkän ohjelman, toisille riittää jo se, että he syvään rentoutuneina saavat kuulla esimerkiksi seuraavanlaisen ohjeen: "Menette suoraan kotiin, sytytätte kynttilät pöydille, paiskaatte kaikki vaatteenne nurkkaan, nainen konttaa pitkin lattioita takapuoli paljaana ja ulvoo kuin susi, mies konttaa perässä ja ulvoo kuin susi."
Ihottumat ja syylät
Kuten jokainen on kokenut tai nähnyt, iho pystyy reagoimaan hyvin nopeasti tunnetilojen vaihteluun. Iho on herkkä reagoimaan myös hypnoottisille suggestioille. Siksi hypnoosia on käytetty laajasti erilaisten ihoon liittyvien ongelmien hoitamiseen, ihottumista, psoriasikseen ja syyliin.
Rajoitun tässä vaiheessa vain syyliin. Syylä on arvoitus. Se on syyläviruksen aiheuttama infektiotauti, joten luulisi, että hypnoositerapia ei tehoaisi siihen niin hyvin kuin muihin iho-ongelmiin. Eihän syylällä edes näytä olevan mitään yhteyttä tunteisiimme. Käytännössä tilanne on toinen, yksinkertaisilla suorilla suggestioilla syylä saadaan poistumaan iholta 60-80 prosentin todennäköisyydellä. Luvut on saatu useista kansainvälisistä kokeista.
Syylän hoidon yhteydessä ei tarvitse kartoittaa potilaan eikä vaivan taustoja. Riittää, kun käy suoraan hyökkäykseen esimerkiksi seuraavaan tapaan:
"Olet nyt sopivassa syvyydessä. Tunnet miten kätesi tuntuu jotenkin erilaiselta, aivan kuin se olisi hieman pökkelöitynyt. Kosketan nyt syylää erikoisella piikillä (kosketan itse asiassa kynällä). Noin, painan keskelle syylää. Siitä alkaa levitä kylmyys koko syylän sarveistuneelle pinnalle. Yhä kylmempää ja kylmempää. Kylmyys leviää vähitellen syvemmälle syylän okasolukerrokseen ja syvemmälle tyvisolukerrokseen, syylän juuriin saakka. Kylmyys voimistuu ja voimistuu. Se tekee syylän vähitellen täysin tunnottomaksi. Lopulta syylän verenkierto estyy ja lakkaa kokonaan. Jokainen solu kuolee vähitellen verenkierron puutteeseen. Jokainen solu kuivuu, kutistuu. Solut irtoavat toisistaan ja lopulta viimeisetkin syyläsolut putoavat pois ympärillä olevasta terveestä ihosta. Kaikki yhteydet kehosta syylään katoavat, jäljelle jää vain virheetön iho."
Kuukautiskivut
Kipua voi hoitaa kymmenillä eri menetelmillä, kuukautiskipuakin monilla. Kerron tässä vain yhdestä menetelmästä, yhdestä tapauksesta. Tapaus on minulle nostalginen, olihan se ensimmäinen kerta, kun annoin hypnoosihoitoa. Senkin melkein vahingossa.
Opiskeluaikana tutkin hypnoottista regressiota eli taantumaa, kykyä palata ajassa taaksepäin. Koehenkilöni KK, päälle kaksikymppinen nainen, kysyi voisiko hypnoosilla vaikuttaa hänen kuukautiskipuunsa. Kipu oli niin ankaraa, että KK joutui olemaan joka kuukausi pari päivää pois töistä ja "kulkemaan pitkin seiniä", kuten hän asian ilmaisi.
Regressiokokeen jälkeen, kun KK oli vielä syvässä hypnoosissa, muistin hänen pyyntönsä ja sanoin: "Kuukautiskivun yleisin syy on tietääkseni kohdun lihasten liian voimakas supistelu, kramppi. Se ei ole mitenkään tarpeellinen ilmiö. Kuukautiset voivat edetä ilman supistelua tai niin pienellä supistelulla, että tuskin tunnet sitä. Jos sinun kipusi johtuu tästä virheellisestä supistelusta - alitajuntasi kyllä tietää johtuuko vai ei - niin tästä lähtien kuukautisten alkaessa vatsasi ja kohtusi pysyvät rentoina, eikä kipua esiinny. Jos jostain syystä kaipaat merkkiä kuukautisten alkamisesta, alitajuntasi järjestää sinulle juuri sopivan määrän tuntemuksia. Jos sen sijaan kipu johtuu siitä, että alavatsassasi on jotain hoitoa tarvitsevaa vikaa, kipu ei poistu."
Se taisi olla lyhin antamistani hoidoista. Odotuksetkaan onnistumisen suhteen eivät tainneet olla järin suuret. Sitäkin suurempi oli yhteinen ilomme, kun KK parin kuukauden kuluttua soitti ja kertoi: "Ensimmäisten naurettavan helppojen kuukautisten jälkeen en viitsinyt soittaa, kun ajattelin, että tämän täytyy olla vain tilastollinen vahinko. Mutta kyllä kai tähän nyt on uskottava, kun toiset kuukautiset tulivat ja menivät, ja ne olivat aivan yhtä helpot."
Astma
Vielä tänäkin päivänä tutkijat kiistelevät, onko astma luokiteltava itsenäiseksi sairaudeksi vai onko se pelkästään usean eri elimellisen ja psyykkisen tekijän yhteisvaikutuksesta syntyvä oire. Joka tapauksessa psyyken osuus kaikentyyppisissä astmoissa on huomattava. Tämä on helppo todeta, tarvitsee vain järjestää voimakkaasti tunteisiin vaikuttava tilanne, niin puhtaasti elimelliseksikin väitetty astma äityy kohtaukseksi.
Milloin astmaa kannattaa hoitaa hypnoosilla? Tärkein hypnoosihoitoa puoltava piirre on seuraava: Mitä selkeämmin on havaittavissa, että tunteita ja psyykeä häiritsevä tilanne johtaa astmakohtaukseen, sitä parempi on hoitoennuste.
Vaikka astma olisi määritelty elimelliseksi, mikä tarkoittaa, että mukana on esimerkiksi keuhkoputkentulehdus, allergia tai sydämen toiminnan häiriö, hypnoosihoidolla voidaan vähentää huomattavasti sekä kohtausten esiintymistaajuutta että ankaruutta. Se vähentää myös kohtausten aiheuttamaa pelkoa ja ahdistusta.
Ennen varsinaista hoitoa potilaan tausta ja senhetkinen tilanne kartoitetaan huolellisesti. Tärkeää on oppia tuntemaan millainen yksilö potilas on, missä elämäntilanteessa vaiva alunperin ilmeni ja miksi hän kehitti itselleen juuri tämän vaivan. Vanhempien ja muiden lähisukulaisten asenteet, suhde kouluun tai työpaikkaan, taipumus jännittämiseen tai stressaantumiseen, unen laatu ja niin edelleen, tärkeitä kysymyksiä riittää.
Maailmalla on julkaistu kokonaisia kirjoja pelkästään astman hoitamisesta hypnoosilla. Meillä eletään jälkijunassa, siirrytään diagnoosin jälkeen suoraan lääkehoitoon ja lukitaan potilaan keho ja tajunta jopa loppuelämäksi sekä sairauteen että lääkitykseen.
Hypnoosilla pyritään vaikuttamaan vaivan syihin. Jos syy poistuu, potilas on todennäköisesti loppuelämänsä vapaa astmasta. Siksi hypnoosi on sopiva vaihtoehtohoito astman alkuvaiheessa, mikä tarkoittaa vuotta tai kahta oireiden ilmestymisestä. Hypnoosihoito on myös nopeasti tuloksia näyttävä ja sivuoireeton.
On tärkeää huomata, että hypnoosihoitoon tuleva potilas saa olla lääkityksen alainen. Hän saa myös jatkaa lääkitystään. Kun potilaan tila muuttuu hoidon myötä, lääkäri päättää, miten lääkitys uudessa tilanteessa järjestetään.
Pelko
Hypnoosihoidoissa ilmenee tämän tästä yllättäviä tilanteita, mutta harvemmin käy niin, että henkilö paranee vahingossa.
LL oli koehenkilö ensimmäisissä hypnoosiregressiokokeissani 70-luvulla. Palautin häntä ajassa taakse päin ja pyysin kertomaan vaikuttavimpia kokemuksia lapsuudestaan. Kun annoin hänelle ohjeen mennä vielä varhaisempiin kokemuksiin (en tarkoittanut todellakaan pois hänen lapsuudestaan), hän jännittyi yhtäkkiä kauhusta ja alkoi sopertaa: "Susia täällä on susia olen susien keskellä." Hänen tunnetilansa oli niin voimakas, että varmaan muutama hius minunkin päästäni nousi pystyyn. Sain kuitenkin rauhoitetuksi häntä ja ohjatuksi etäämmäs tilanteesta. Sitten pyysin häntä kertomaan, mistä oli kysymys.
Kävi ilmi, että LL oli lipsahtanut ajassa liikaa taakse päin. Hän oli nyt kasakka Mihail Jertak 1860-luvulla. Oli talvi, ja hän oli lähtenyt Donetsin varrella sijaitsevasta kotikylästään jättääkseen pahansisuisen akkansa lopullisesti. Pohjoiseen päin ratsastaessaan hän kohtasi susilauman, pakeni ja lopulta kaatui hevosensa kanssa lumihankeen niin, että hänen jalkansa jäi hevosen alle. Juuri siinä tilanteessa hän alkoi kertoa minulle susista. Se oli Mihailin loppu, mutta ennen tajunnan sammumista hän ehti kokea suden turkin etovan hajun.
Kun LL koetilanteen jälkeen kuunteli nauhalta kertomustaan, hän näytti todella yllättyneeltä. Mutta yllättynyt olin minäkin kuullessani, miksi hän oli yllättynyt. Hänen yllätyksensä ei johtunutkaan niin sanotun edellisen elämän paljastumisesta. Se johtui suden hajusta.
LL:ää oli vaivannut suden haju koko hänen elämänsä ajan, niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Haju tuli äkkiarvaamatta, milloin minkinlaisissa tilanteissa. Kohtaus ei kestänyt kauan, mutta jätti hänet syvän, selittämättömän pelon valtaan. Lapsena hän yritti juosta pakoon, vaikka ei tiennyt mitä ja minne. Vanhemmiltaan hän yritti pyytää apua tai selitystä tuskaansa, mutta oppi lopulta vaikenemaan, kun häntä painostettiin lopettamaan "hömpötyksensä". Vuosien myötä hajukokemus ilmeni harvemmin, hieman heikompana, mutta vielä aikuiseen LL:ään, kun kohtaukset olivat vain kuukausittaisia, haju jätti puistattavan tunteen.
Silloin 70-luvulla edellisen elämän terapiasta ei vielä tiedetty mitään. Itsekin opin vasta 90-luvun loppupuolella käyttämään tätä terapiamuotoa harkitusti hypnoositerapiani osana. Ei ole mitään merkitystä sillä, uskooko terapeutti ja/tai potilas näiden edellisten elämien "aitouteen" vai eikö usko. Joka tapauksessa edellisen elämänsä kriittiset vaiheet uudelleen eläen ja niitä ammattilaisen ohjauksessa käsitellen potilas näyttää miltei aina saavan helpotusta tämän elämänsä ongelmiin. Niin kävi myös LL:n. Hän parani "vahingossa". Jos hän seuraavina vuosina joskus harvoin koki suden hajua, oli haju mieto, ja hän saattoi hymyillä kokemukselle ikään kuin sanoen: "Minä tiedän."